Olen pahoillani, mutta alussa on aika turhaa, joten voi ne skipata jos ei jaksa lukea. Siinä puhun vain perijä valinnasta ja sitten tulee talosta vaan pohjapiirrokset!

 

Elikkäs, kuten sanoin niin Furin ja Norin kanssa tuli tasapeli. Ensin ajattelin että, noh Kiboo nähätävästi voitti. Mutta sitten taas sain ehdotuksen uudelleen äänestyksestä, no se olisi liian hidasta odottaa taas viikko, että saisi selville perijän, ja varmaankin samat ihmiset äänestäisi samoja, joten tulos olisi varmaankin sama. Viimeseksi ajattelin noppa! Aivan minä arvon! Se on reilua, tai no luulisin. Eli arvoin kaikkien välillä nopalla.

1. Kiboo 2. Nori 3. Furi 4. Tenshi 5. shinju

Jotta tiedätte kuka pääsi jatkoon, teidän pitää lukea osa :) Saattaa olla että yllätys menee pilalle jos laitan uuden sivupohjan jo nyt, mutta katsotaan. Laitan sen varmaan parin päivän päästä.

 

snapshot_9825b312_18b4fcdb.jpg

Tälläisessä tönössä Fukudat asustaa nyt. Sama talo, kuin viimeisissä osissa, mutta vaan vähän muuteltuna. Mitsyn palkka on niin hyvä, että oli varaa koko talon remonttiin. Tekisinkä taloesittelyn?

snapshot_9825b312_f8b4fb8b.jpg

Alakerta. Vessa, keittiö, olohuone, eteinen ja jonkin lainen "taide" huone

snapshot_9825b312_98b4fb94.jpg

Makuuhuoneet. Lastenhuoneet ja vessa. Oikeassa reunassa oleva isompi makkari ja siihen liitetty pinkki vessa on nuorempien- ja tuo toinen on vanhusten makuuhuone

1269279459_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Noh mutta osaa. Yritän kertoa tarinamaisemmin tästä eteenpäin. Muuten mitä pidätte otsikkokuvasta? Pitäisikö alkaa laittamaan tälläisiä :)

//Alkaa minä kerronnalla//vaihtuu sitten jossain//huomaat varmastikin//

snapshot_d871e4c8_d8b25d98.jpg

Puhelin soi, päätin vastata muiden vielä nukkuessa. En saanut päähäni kuka mahtaisi soittaa tähän aikaan aamusta, olihan kello vasta 10.15 ehkä joku kaupittelee taas mattoja.

snapshot_d871e4c8_78b25da1.jpg

Nostin luurin hitaasti, se tuntui raskaalta. Katsoin numeroa, joku soitti kotoa. Parahdin ja mietin, ei kai kukaan ole kuollut. Ei niillä muuten olisi asiaa. Ei niitä ollut viimeisinä kahtena vuonna kiinnostanut, kerran ovat soittaneet. Sydämmeni hakkasi ja sitä alkoi pistellä. Aloin laskea kymmenestä ykköseen, henkeni tasaantui viimein. Hivutin varovasti luurin korvalleni, en ollut valmis kuulemaan vielä sitä, mitä odotin.

snapshot_d871e4c8_78b25e02.jpg

Vastasin puhelimeen, ja kuulin olevani perijä. Taksikin oli jo soitettu valmiiksi. En edes ehtinyt vaatteita vaihtamaan kun se jo ajoi pihaan. Kuulin että muut olivat tienneet tästä jo viikkoja, joten törkeänä en jättänyt lappua. Miten olisin edes ehtinyt sellaista kirjoittamaan. Jos he kerran tiesivät niin kai he osasivat päätellä edes sen verran.

snapshot_d871e4c8_f8b25e1f.jpg

Yliopisto oli ollut ihanaa aikaa, kuluneet kaksi vuotta mahtavia. Kylmä tunne valtasi minut, olisinhan nyt ilman heitä, rakkaita sisaruksiani. Lupaan kyllä soittaa heille päivittäin, elleivät he soita minulle. Olin pettynyt Mitsyyn ja Jiroon. Olisi ollut viimeinen vuoteni, mutta jouduin jättämään sen kesken typerän perijä asian takia. Muut sai jatkaa "opiskelua" , me vain pidimme hauskaa. Nyt se kaikki jäisi, kohta olisin äiti. Turhake. Vanha. Kurttuinen. Pilkankohde. Huono roolimalli. Kaikki ne ikävät asiat valtasivat mieleni adjektiivein. Miten muka kestäisin. En ollut varautunut tähän. En, en en. Joten miksi minä. Koska minulla ei ole muutakaan tarkoitusta elämässäni, siinähän se syy oli.

Viimein taksi ajoi pois, pois kauas täältä. Käännyin katsomaan takalasista horisontin taakse jäävää maisemaa. Hyvästi! Kuiskasin hiljaa ja painauduin penkkiin yhä tiukemmin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

snapshot_9825b312_98b4fcb6.jpg

Ennen niin tuttu hiekka ei rapissutkaan kenkieni alla. Tilalle oli laitettu vaaleata sementtiä. Olihan se tyylikästä, mutta ei kotoisaa. Taksi ajoi pois hiljaa. Nostin katseeni maasta ja katsoin järkyttyneenä taloa, jota ennen olin kutsunut kodikseni. Ei tämä ollut se talo. Pelokkaana katsoin taakseni, mutta taksi oli jo mennyt. Olivatko he muuttaneet kertomatta meille?

snapshot_9825b312_d8b4fcc7.jpg

Olihan se nyt pakko mennä katsomaan. Jos siellä olisikin joku tuntematon, ystävällisesti esittelisin itseni ja kertoisin vaikka myyväni mattoja. Näin teen. Hei olen Tenshi Fukuda, haluaisitteko ostaa mattoja?

snapshot_9825b312_58b4fd0f.jpg

Lähdin kiipeämään portaita hitaasti. Katsoin uutuutta ja koskemattomuutta hehkuvaa parkettia allani. Olipa se kaunis, maksoi varmasti maltaita.

snapshot_9825b312_b8b4ff05.jpg

Päätin varmistaa olevani oikeassa talossa ja otin avaimeni esiin. No niin, jos nämä käy, tämä on kotini. Jo sanan sanominen toi ne ikävät asiat taas mukanaan. Miten muka selviäisin. Turhake, ruma, vanha... Se lista oli loputon. Olin saanut aikani kulumaan taksimatkalla miettimällä niitä hirveitä adjektiivejä, jotka kuvaisi minua äitinä. Kolme tuntia masennuksessa rypemistä, piristi päivää kummasti. Rupesin nauramaan, en osannut valehdella edes itselleni.

snapshot_9825b312_78b5005f.jpg

Kumma kyllä ovi aukesi avaimellani. Laitoin laukkunu lattialle, joka oli täynnä tavaraa. Tämähän alkaa jo vaikuttaa tutulta naurahdin itsekseni. Huomasin edessä olevassa nurkassa hatun, se oli kaunis, muistin heti että se oli Furin. Huokaisin, tuli ikävä häntä.

snapshot_9825b312_38b5008a.jpg

Mitsy maalasi hymyillen. Hän oli yhtä kaunis kuten muistin. En uskoisi että hän on kohta 50 vuotta.

snapshot_9825b312_18b50101.jpg

Mitsy laski siveltimen kun huomasi Tenshin tuijottavan hymyillen äitiään.

-Tulitpa sinä pian. Olisit soittanut niin olisin siivonnut täällä. Mitsy hymyili lempeästi Tenshille ja kietaisi tämän syliinsä. Tenshi haistoi Mitsyn tutun ja turvallisen hajuveden.

-Kulta? Joko Tenshi tuli? Kuului Jiron huuto. Ei hetkeäkään kun Jiro liittyi halaamaan palannutta tytärtään.

snapshot_9825b312_18b50bca.jpg

Jirokin oli vanhentunut, sen huomasi. Hänen punaiset hiuksensa olivat enemmänkin oranssit. Hänen nuorekkaat vaatteet olivat vaihtuneet siistiin liiviin ja housuihin. Kaikesta huolimatta hän ei näyttänyt vanhalta, enemmänkin siistiltä.

snapshot_9825b312_d8b50b9f.jpg

Edellinen papukaija (en muista edes enään nimeä) kuoli. Jiro osti uuden papukaijan joka nimettiin Babuksi.

snapshot_9825b312_d8b510ce.jpg

Tenshi tottui pian asumiseen vanhempiensa kanssa. Hän jopa käväisi parturissa lyhentämässä kutrinsa.

snapshot_9825b312_98b513fb.jpg

-No mutta kulta oletkos löytänyt ketään miestä? Jiro otti puheeksi kesken ruokailun.

-M...mitä? Siis en minä ole kaiketi... Tenshi sanoi vaivaantuneena.

snapshot_9825b312_18b513d1.jpg

Mitsy huokaisi syvään ja oli ihan hiljaan. Hän ei viitsinyt puuttua.

-Jaa... Mutta ethän sinä vain lesbo ole, koska sitten et voisi olla perijä, kun eihän sitä voi sell.... Mitsy potkaisi Jiroa jalkaan. Tenshi katsoi hämmentyneenä isäänsä.

-Siis mitä?

snapshot_9825b312_78b513f8.jpg

-Kulta olemme kaikki aikuisia, joten sanon tämän suoraan. Jos et pian homma ketään, olet rupsahtanut turhake. Tenshi ei pystynyt enään kuuntelemaan, taas nuo samat sanat: rupsahtanut, turhake. Miten Jiro onnistui valitsemaan juuri ne? Tenshi oli hämmentynyt. Hän oli juuri päässyt yliopistosta, joten ei hän ollut vanha, vielä.

snapshot_9825b312_98b51393.jpg

-Ehheh... Turhake? Rupsahtanut? Noinko sinä äidistäkin ajattelet? Tenshi sanoi ovelasti. Mitsy katsoi Jiroa tutkailevasti.

-No siis.. Kun onhan hän jo yli neljänkymmenen. Niin olenhan minä sitä joskus ajatellut... Jiro kakisteli. Mitsy paiskasi lautasensa pöytään ja käveli pois. Jiro jäi häpeissään pöytään.

snapshot_9825b312_38b51499.jpg

-Minähän näytän hyvältä, en ollenkaan rupsahtaneelta? Eikös niin. Juuri olin parturissakin. Olen kaunis, luulisin, hyvin kaunis. Niin Furi ainakin aina sanoi. Hän oli todella kaunis. Hyvin kaunis, minä en niinkään. Tai no kauneus on katsojan silmissä! Tenshi puhui peilikuvalleen.

-Äsh.... Taidan olla sekoamassa, puhun peilikuvalleni ja ryven itsesäälissä. Jos menisin vaikkapa katsomaan miltä kaupunki näyttää nykyään. En minä kyllä tänään, ehkä huomenna. Jos löydän jotain sopivaa päällepantavaa. Ei nämä ryysyt kelpaa. Ja hiuksetkin pitäisi laittaa... Tenshi katseli itseään ankarasti peilistä.

snapshot_9825b312_78b54b45.jpg

Tenshi oli menossa kastelemaan kukkia kun huomasi oven raosta omituista vaaleaa valoa. snapshot_9825b312_58b54b54.jpg

Hän nojautui taaksepäin ja näki Mitsyn heiluttamassa kiiltävää keppiä.

"Voi ei! Furi olikin oikeassa, ja kukaan meistä ei uskonut häntä. Hän aina puhui siitä haamusta jolla oli noidanhattu, ja että äiti olisi taikonut sen. Kuka sellaiseen voisi uskoa? Olisi silti pitänyt! Nyt otan tästä selvää. Pystyn siihen"

snapshot_9825b312_38b54b77.jpg

-Äiti mitä sä teet? Tenshi säikähti kun huomasi lätäköiden höyrystyvän ilmaan hetkessä.

snapshot_9825b312_98b54b85.jpg

-Siis minä... Minä vain... Mitsy takerteli. Mitsy huokaisi hiljaa. Hän ei tiennyt mitä tekisi. Mitsy hieroi ohimoitaan hetken ja katsahti takaisin Tenshiin.

snapshot_9825b312_38b54ba7.jpg

-Selvä, minä kerron, mutta et sitten sano sisaruksillesi, tai muillekkaan. Mitsy kumartui eteenpäin kuin aikoisi kuiskata.

-Okei, mä lupaan. Eikö edes isälle saa kertoa?

-No hänkin on noita, joten samapa tuo... Mitsy sanoi tyynesti.

-Noita? Tenshi huudahti.

-Hiljaa! Ei sitä saa kaikille kuuluttaa.

-Mutta te ette ikinö uskoneet Furia, minun on saatava kertoa hänelle että on oikeassa.

snapshot_9825b312_18b54bc3.jpg

-Saanko? Tenshi laittoi kätensä Mitsyn olkapäälle ja katsoi anovasti tätä.

-No, hän tietää jo. Tai siis on jo noita. Muutimme hänet kun hän sai selville, mutta että se olisi uskottavaa hän jatkoi esittämistä, että ei muka tietäisi.

-Muutitte? Voiko noidaksi vaan tulla? Mä haluan myös! Tenshi sanoi päättäväisesti.

snapshot_9825b312_78b54c4d.jpg

Mitsy kertoi noituudesta pari sääntöä ja muutti Tenshin noidaksi. Mitsy ei voinut vastustaa Tenshin anovaa ilmettä.

snapshot_9825b312_18c143ae.jpg

Mitsy vietti aikansa rennosti, eihän hänen pitänyt käydä töissä kun kerran viikossa.

snapshot_9825b312_f8b65e23.jpg

Tenshi katsoi itseään peilistä. Hän oli lähdössä kaupungille. "Onkohan tämä paita ihan naurettava. Pitävät pian jonain tyrkyttäjänä..."

-Äitii!! Oletko nyt varma tästä paidasta?

-Kyllä, se on todella kaunis. Se on ihan näköisesi. Mitsyn vaimea huuto kantautui vessaan.

snapshot_9825b312_f8b654b2.jpg

Jirokin sai ylennyksen, vihdoin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

snapshot_9825b312_78c1e1b2.jpg

Tenshi ajoi lähimpään ravintolaan. Pihalla hän näki heti jotain mieleistään.

-Anteeksi, ollaanko me ennen tavattu? Tenshi kysyi varovasti.

-Mikähän mahtaa olla neidin nimi? Mies kysyi rennosti.

snapshot_9825b312_18c1e1c7.jpg

-Olen Tenshi. Tenshi Fukuda.

-Ahaa... Mies katsoi kumartuneena Tenshiä. Hämmentyneenä Tenshi yritti hymyillä, mutta ei pystynyt.

snapshot_9825b312_78c1e1bd.jpg

-Juuh, ei olla ennen nähty, mutta kiva tavata. Olen Koji.

-Heh... Anteeksi, luulin sinua erääksi toiseksi. Olen pahoillani. Tenshi sanoi nolona.

-Ei mitään. Oli kiva tavata.

snapshot_9825b312_78c1e2a8.jpg

Kumpikaan ei siltikään pystynyt lopettamaan jutustelua joten he rupattelivat pihalla melkein tunnin.

-Olisko sulla nälkä tai jotain? Tenshi hymyili söpösti.

-Pyydäksä mua ulos? Koji nosti kulmiaan hassusti ja naurahti.

-Joo... Kai, en tiijä.

snapshot_9825b312_f8c1e2bc.jpg

-Noh mennään sisään sitten. Koji hiipi kohti vapaata pöytää.

snapshot_9825b312_78c1e336.jpg

Tenshi päätti näyttää hyvää ravintola kokemustaa, jota hänellä ei ollut, ja tilasi kakkua. Koji taas puolestaan otti häränsisäfilee pihvin. Nolona Tenshi hymyili ja katsahti lautasia. Tilanne korjattiin shamppanialla.

snapshot_9825b312_f8c1e386.jpg

He juttelivat pitkään. Tenshi ei saanut edes kakkuaan syödyksi.

snapshot_9825b312_18c1e677.jpg

Ilta tuli ja Tenshi kaarsi autollansa pihatielle.

snapshot_9825b312_98c1e67b.jpg

Hän ja Koji kapusivat autosta ulos.

snapshot_9825b312_98c1e734.jpg

-Mulla oli kyll kiva ilta. Tenshi kiitti.

-Joo, otetaan joskus uusiks.

snapshot_9825b312_38c1e703.jpg

Tenshi otti Kojista kiinni ja veti tämän lähelleen.

snapshot_9825b312_f8c1e70f.jpg

He suutelivat hitaasti Tenshi irrotti otteensa ja Koji käveli pois, sanaakaan sanomatta.

snapshot_9825b312_38c1eb5a.jpg

Oli kulunut jo pari päivää. Koji ei ollut soittanut, vaikka oli luvannut.

snapshot_9825b312_b8c1eabf.jpg

Viikon päästä Tenshi oli jo epätoivoinen. Hän kirjoitti viestin Kojille, mutta juuri kun oli lähettämässä sitä, hän poisti sen. Hän aloitti alusta ja sama toistui, monta kertaa. Mitsy ja Jiro eivät kiinnittänyt mitään huomiota Tenshiin, koska tähän ei saanut edes kontaktia.

snapshot_9825b312_58c1f56f.jpg

Illalla puhelin soi. Toiveikkaana Tenshi käveli vastaamaan.

snapshot_9825b312_d8c1f579.jpg

-Haloo? Tenshi sanoi varovasti.

-Onko Tenshi.... Fukuda paikalla?

-Kyllä, tässähän minä.

-Selvä. Täällä on Koji....

-Koji! Tenshi kiljaisi. Hän oli onnellinen. Koji soitti viimeinkin.

-Kyllä Koji. Maagiset Matot- firmasta päivää. Haluaisitteko ostaa uusia mattoja? Tenshi sulki luurin pettyneenä. 

snapshot_9825b312_d8c1f73e.jpg

Seuraavana aamuna Tenshi meni tapojensa mukaan noutamaan lehden. Ottaessaan lehteä hän näki suuren kimpun kukkia. Hän nosti kukat ylös ja luki kortin.

------------------------------------------

En ole ehtinyt soittaan. Soittele!

XOXOXOX

-------------------------------------------

snapshot_9825b312_18c1f783.jpg

Hän meni puhelimelle ja soitti Kojille. Tenshi soimasi itseään, koska ei ollut tajunnut soittaa itse Kojille, koko viikkona.

snapshot_9825b312_f8c1f850.jpg

Koji soitti ovikelloa ja Tenshi ryntäsi ulos. Hän suuteli tätä kuin viimeistä päivää.

snapshot_9825b312_f8c1f88d.jpg

He juttelivat niitä näitä.

-En tiedä, onko tämä vähän liian aikaista, mutta minä oikeasti rakastan sinua... Tenshi kakerteli.

-Eli siis, jos vain haluat, voisit muuttaa tänne, minun ja vanhempieni luokse. Koji katseli ympärilleen hetken. Hän katsoi Tenshiä vuoroin omia jalkojaan. Viimein tämän katse asui Tenshin silmiin. Niissä säkenöi ilo.

-Totta kai, rakas!

snapshot_9825b312_d8c1f8a1.jpg

Tenshi hyppäri Kojin kaulaan.

snapshot_9825b312_18c1fa3d.jpg

Tässä on Koji muutoksen jälkeen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

 

Näihin tunnelmiin jää tämä osa.

Kommentteja kiitos! :)