Olen saanut taas simssini toimimaan, joten on aika aloittaa uusi tarina. Alku saattaa olla vähän sekavaa, mutta toivotaan että pääset mukaan. Päätin aloittaa tämän naisella. Muuten toivoisin heti näin alkuun kommentteja miten parantaa ja muuta. No pidemmittä puheitta, päästän sinut lukemaan osaa...

Oli kaunis aamu Fumaka nimisessä kaupungissa. Kaunis siro nainen kömpi vaivanloisesti ulos taksista, Fukaman bussiasemalla.

Tässä hän on. Mitsy Fukuda. Perhetavoitteinen luonteeltaan härkä. Mitsy oli koko aamun istunut autossa ja tuntui kun hän ei pysyisi pystyssä.

Mitsy käveli sisälle katsomaan bussiaikataulua. Tässä on suuri bussiasema. Ihmisiä pörräsi täällä huomattavan paljon, asukaslukuun nähden.

"Hmm... Mitähän sitä ottaisi?" Mitsy mietti ja laittoi kolikkoa automaattiin.

Juuri kun hän oli painamassa appelsiinilimua, hän kuuli tutun äänen pihalta. Mitsy ryntäsi pihalle toivoen, että ääni oli ollut Irinan.

-Irina! Irina! Mitsy huuteli.

-Ei voi olla totta, mitä sinä täällä teet? En ole nähnyt sinua varmaan viiteen vuoteen.

-No, sellanen hassu juttu. Mummoni kuoli juuri kun valmistuin, joten perin hänen mökkinsä rannalta. Nyt sitten muutin tänne. Onhan tämä lapsuudesta tuttupaikka ja muuta.

Mitsy ja irina juttelivat innoissaan pitkän tovin.

Olihan Mitsy vasta valmistunut joten päätti kokeilla ajankuluksi breikkausta.

Ilta alkoi jo hämärtää, mutta Mitsyä ei kukaan tullut hakemaan. Bussia ei rannalle näkynyt ja taksi jonot olivat hirveät, alkoihan nyt viikonloppu. Monen tunnin istumisen jälkeen Mitsyn taksi viimein tuli.

Aamulla Mitsy oli jo kotona. Hän henkäisi raikasta meri-ilmaa ja käveli kohti taloa.

Talon edessä häntä odotti jokunen ihminen.

-Sinä taidat olla se Mitsy? Kaarle kysyi.

-Kyllä, miksi olette taloni edessä. Mitsy sanoi äreästi

-Se on vain tapa, koko kaupunki on yhtä naapuria. Pirkko hymyili.

-En yhtään ihmettele, tämähän on niin pieni paikka... Mitsy mutisi ja meni sisään.

Hetken kuluttua vanha Rouva tuli tontille.

-Voi Mitsy miten olet kasvanut! Nainen katseli Mitsyä ja hymyili

-Akitasi oletko se sinä?

-Kyllä, mummisi käski minun huolehtia että saat miehen, joten tässähän sitä ollaan.

-Voi miten kilttiä. Koska se mies saapu tänne? Mitsy kyseli.

-No sitten kun sinä maksat hieman. Akitasi katsoi himoiten Mitsyn kukkaroa. Mitsy antoi satasen ja hymili pirteästi. Akitasi tuhahti ja mutisi muutaman sanasen.

Mitsy ihmetteli missä mies luurasi. Hän kuuli tömähdyksen ja kääntyi. Shozo Atshushi seisoi komeana Mitsun edessä. Mitsyn silmät suurenivat kun hän näki suklaiset silmät ja ruskeantumman ihon.

Juttu ei oikein luistanut. Molemmat olivat vaivautuneita treffeillänsä...

...Mutta iltaa kohden juttu luisti kuin rasvattu.

-Sho, minä tässä mietin että haluaisitko mennä... Siis jos vaan tahdot... Ja en tiedä onko täällä edes mitään... Mutta jos on niin voisimme mennä syömään.

-Tottakai Mitsy, anna minä soitan taksin.

Shozo suositteli 50-luvun kulmakuppilaa ja Mitsy yhtyi samaan. Ravintolassa molemmat nauttivat olostansa. Ruokaa odotellassa he keskustelivat henkeviä ja flirttailivat.

Treffeillä he maistelivat toistensa ruokia, juttelivat, pitivät hauskaa ja nauttivat olostansa.

Shozo ehdotti kuvien ottamista ja Mitsy suostui, mutta ei se kauaa pysynyt kuvien ottamisena...

Kopista tullessaan Mitsy oli onnellinen, hän ei ollut koskaan tuntenut mitään tälläistä. "Taidan olla rakastunut, miten voi olla? En ole tuntenut häntä kuin muutaman tunnin..." Mitsy ajatteli, hän oli hämillään tunteistaa ja tilanteesta. Mutta kutsui silti Shon yökylään.

Mitsy halasi Shota ja kuiskasi tämän korvaan:

-Tiedän, että emme ole tunteneet kauaa, mutta minusta tuntuu että olen rakastunut. Jos vain mitenkään haluaisit, niin voisit muuttaa meille. Mitsy kuiskasi hiljaa peläten vastausta. Sho irrotti kätensä. Hän oli hämillään, mutta hetken kuluttua hän suuteli Mitsya ja sanoi:

-Tottakai rakas.

 

Siinä oli ensinmäinen osa. Mitä pidit? Kommentteja kiitos että tiedän miten parantaa ja silleen.   :>