Vaikka lukijoita ei ole paljoa, teen uuden osan näin pian. Toivottavasti kelpaa.

Lukemaan -->

Fukudaien arki alkoi todella rauhallisesti, taloa oli suurennettava joten se sitä alettiin remontoimaan. Shon mielestä oli parasta tehdä kerralla niin suuri, ettei ikinä tarvitse suurentaa. Koska pariskunnalla ei ollut kerralla niin paljon varaa he rakensivat talon ja sisustivat vain tärkeimmät asiat, aina kun tulee lisää rahaa he sisustavat ja korjaavat jotain.

Mitsy tapasi vanhoja tuttujansa paljon. He juttelivat mitä viidessä vuodessa oli tapahtunut.

Sho löysi oudon vekottimen ja tietämättömänä päätti kokeilla sitä. Hän vaihtoi tavoitteensa mammonaan.

Mitsy päätti alkaa kuntoilemaan säännöllisesti, kun huomasi eräänä aamuna mahansa kasvaneen.

Fukudamien arki oli päivittäisiä rutiineja viikko toisensä jälkeen. Sho antoi sijoutus neuvoja ja vietti aikaa Mitsyn kanssa.

Mitsy puolestaan kuntoili, maalasi ja vietti laatuaikaa rakkaansa kanssa.

Töihin oli pakollista mennä, sille ei voinut mitään. Sho on viihdealalla.

Ja Mitsy luonnontieteiden. Molemmilla oli kurja palkka joten remontista ei tahtonut tulla mitään.

Eräänä päivänä pariskunnan rutiinit katkesivat. Aamu alkoi normaalisti...

-No, mitäs teet tänään. Sho yritti keksiä puheen aihetta.

-Sitä samaa, maalaan taulua ja luen, kunnes menen töihin ja olen illan kanssasi.

-Niin... Keittiöstä tuli aika mahtava. Sho vaivaantuneesti sanoi. Mitsy hymähti ja jatkoi syömistä.

-Kello on paljon, taidan mennä tästä töihin. Sho nousi pöydästä, pussasi Mitsya poskelle ja kiirehti vaihtamaan vaatteet.

Illalla puhelin soi. Mitsy meni vastaamaan.

-Haloo! Mitsy Fukuda tässä.

-Puhu hiljempaa, tämä on tärkeää. Kuului pelottava ääni puhelimessa.

-Mitäh! Kuka siellä? Onko tämä joku pila?

-Sanoin hiljempaa. Minä näen sinut, mutta sinä et näe minua, joten parasta totella! Voin tehdä mitä vain tästä paikasta sinulle ja rakkaalle Shozollesi. Ääni puhelimessa sanoi salamyhkäisesti ja nauroi ilkikurisesti. Mitsy oli hämillään ja katseli ympärilleen.

-Soitan sinulle huomenna uudestaan, kun miehesi nousee pöydästänsä ylös, minä soitan. Ja SINUN on paras vastata! Ennenkuin Mitsy kerkisi inahtaakkaan soittaja katkaisi puhelun.

Mitsy oli saanut huonosti unta, mutta yritti olla mahdollisimman pirteä. Hän laittoi rutiineiden mukaan aamiaista ja yritti olla herettämättä huomiota. "Ehkä se oli vain jotain kakaroita pilailemassa. Ei sitä ikinä tiedä, varmaankin joku puhelin soi kun Sho nousee pöydästä, pyh!" Mitsy ajatteli.

-Miltä vohvelit maistuu kulta? Mitsy aloitti pirteästi.

-Hyvältä, niinkuin aina. Oletpas innokas, onko tänään jotain ihmeellistä? Sho sanoi ruokasuussa.

-Mitä! Ihmeellistä, pyh! Miksi olisi! Ihan normaali tiistaihan tämä vaan, kuinka sinä nyt tuolaista. Mitsy sanoi kiireesti, esittäen että kaikki olisi normaalisti. Sho katsoi Mitsyä epäillen. Mutta jatkoi syömistä.

Sho nousu pöydästä. Mitsyn sydän pysähtyi. Mitään ei kuulunut, hän huokaisi syvään henkeä. 

-Hei hei kul.....

Puhelin alkoi soida.

-Vastaanko minä? Sho kysyi.

-Ei et et et! Ei missään nimessä! Mitsy säpsähti.

"Miksi? Miksi juuri minä? Mitä ne haluaa? Rahaa? Tämän talon?" Mitsy parahti mielessään.

Hän nosti luurin. Hitaasti. Mitsyn käsi tärisi hillittömästi. "Ehkä se ei ole hän, toivotaan" Mitsy ajatteli vaikka tiesi jo vastauksen.

-Ha..Haloo? Kuka sielä? Mitsy huhuili

-Luulitko että unohdin? Halusin vain nähdä ilmeesi kun luulit sen olevan pilaa. Mutta totta tämä on. Kuului puhelimesta. Hetken päästä ääni puhelimessa nauroi pahaenteisesti.

-Mitä jos miehesi työauto ajaakin ojaan? Tai hän ei ikinä tule takaisin?

-EI! Mitä sinä haluat meistä?

-Haluan että ostat kännykän, sen jälkeen voin sanoa tarkempia ohjeita. Mene Bonnertin liikeeseen töiden jälkeen. Osta kännykkä ja odota kaupan edessä olevalla penkillä. Soitan sinulle sen jälkeen, jos et tottele Sho raukka ajaa mereen! Kuului naurua ja puhelu katkesi. Mitsy parahti itkuun.

Mitsy tuli töistä hän sai ylennyksen joten rahaa oli vähän enemmän. Kovin iloinen neiti ei ollut puheluiden takia.

Mitsyllä oli tunti aikaa ennenkuin Shozo tulisi kotiin, jos tulisi. Hän hyppäsi autoonsa ja ajoit sovittuun paikkaan.

"Hmm... Kauppa on muuttunut sitten lapsuuteni. Tasot vain pysynyt samanlaisena." Mitsy muisteli.

Hän laittoi rahan koneeseen ja vilkuili ympärilleen. Kaikki vaikutti normaalilta. Toistaiseksi ainakin.

Hän odotti penkillä kuten pitikin. "Olenkohan myöhässä, se traktori pitkitti matkaa niin paljon, mitä jos Sholle on sattunut jotai? Se olisi minun vikani. Ehkä olen myöhässä..."

Puhelin soi ja Mitsy hypähti ilmaan.

-Mitsy tässä, mitä pitää tehdä, onhan Sho kunnossa? Mitsy huolestui

-Toistaiseksi ainakin... Ääni sanoi salamyhkäisesti.

-Näetkö kebab paikan? Mitsy hymähti merkiksi.

-Mene sinne ja tilaa vaikka hodari. Pistä myyjä mieleesi tulet tarvitsemaan sitä. Puheli katkesi lauseen jälkeen. Mitsy oli ymmällään. "Kaikki tämä kebaba myyjän takia?"

Mitsy meni ja tilasi hodarin. Hän yritti pistää kaikki yksityiskohdat miehestä merkille.

Illalla Mitsy tunsi kuinka vaatteet kiristi. "Voi ei, olen lihonut. Päätä särkee ja on kokoajan nälkä ja väsyttää... Hetkonen... En kai minä vaan... Tämä tästä nyt vielä puuttuikin." Mitsy hieroi päätänsä ja sen jälkeen katsahti vatsaansa.

Yöllä Akitasi hiippaili talon edustalla...

...Hän nosti pussinsa ilmaan...

...Savu vain leijui kun....

...Tämä lamppu tuli esiin pölystä. Akitasi myhäili itsekseen.

-Mitsy raukka, yritä pärjätä. Olet tärkeä ja siksi tämä on sinulle... Akitasi sanoi hiljaa ja juoksi pois.

Aamulla Mitsy löysi lampun ja raahasi sisälle.

-Muuten kulta, jos et ole huomannut niin uskon että olen raskaana. Mitsy sujauttu keskusteluun.

-Ra...Raskaana? Minä luulin että olit lihonut, mutta milloin?

-En tiedä, mutta niin se nyt vain on. Mitsy sanoi loukkaantuneena miehensä vähäisestä tuesta.

Mitsyn vatsa kasvoi ja kasvoi kuukausi kuukaudelta. Mystinen soittajakin oli jättänyt heidät jo rauhaan.

Talouteen palkattiin hovimestari hoitamaan siivouksen ja tulevien lastenhoidon.

Sho maalasi anteeksipyyntönä maalauksen Mitsystä. Mutta ei ikinä ollut aikaa tehdä sit valmiiksi.

-Mitsy, Tämä on sinulle. Sho kosi eteisessä.

-Minulle! Mitsy ei voinut muuta kuin kiljua onnesta.

-Se on kaunis, miten meillä oli varaa tähän?

-No, sanotaan että häitä täytyy siirtää parilla kuukaudella...

Edes raskaus ei pysäyttänut Mitsyn auringonottoa.

Parin kuukauden päästä kosinnasta Mitsy tuli keittiös ja tunsi kuinka lapsivesi tuli.

-Sho! Nyt pitää päästä sairaalaan! Mitsy huusi

-Nytko jö? Odota kulta otan takkini.

Synnytys onnistui ja Fukudat sai kauniit tyttö kaksoset. Nori ja Furi Fukuda.

Seuraavana aamuna puhelin soi ja Misty meni vastaamaan.

-Luulitko että unohdin jo teidät? Ehei, en vain halunnut häiritä raskauttasi, mutta nyt minulla on sinulle asiaa... Kasvotusten!

-Missä tapaamme? Misty kysyi päättäväisesti.

-Kahvilassa, mistä ostit hodarin. Odota minua penkillä, tulen kun ehdin.

Moneen kuukauteen Mitsy ei ollut pystynyt keskittymään työhönsä, mutta aamuisen puhelun jälkeen hän viimein pystyi. Päivä sujui niin hyvin että hänet ylennettiin. Bonukseksi hän sai ylimääräisen vapaapäivän.

Ylennyksen kunniaksi Mitsy päätti ottaa aurinkoa, mutta valitettavasti nukahti ja poltti nahkansa. Mitsy sai puhelun, hän otti autonsa alleen ja kiirehti Bommeriin.

-Tapaamme viimein... Outo nainen sanoi Mitsylle.