Joulu meni siinä.  :D Vasta nyt pääsen puuhailemaan uutta osaa. Toisaalta ajattelin muutenkin tehdä vähän harvemmin osia, mutta aina pidempiä kuin ennen. Vai pitäiskö sittenkää? :D Sitten kysymys nro 2. Meneekä tapahtumat liian nopeasti?

Mitsyn katoamisesta oli kulunut melkein vuosi. Jiro yritti pysyä vahvana lasten takia, joten jatkoi elämäänsä tai niin hän esitti.

-Kulta, sanoit että olit suunnitellut jotain? Mitä se oli? Haluaisin tietää. Jiro sanoi tylsistyneenä.

-Niih, siis jos otan jotain raitoi tai sellast, nii maksathan sää? Nori selitti ja heilutteli hiuksiansa. Jiro pyöritteli silmiään ja nyökkäsi vastaukseksi. Puhelin pirisi ja kuului juoksuaskeleita.

-Furi Fukuda puhelimessa. Kuka siellä. Furi sanoi pirteästi puhelimeen.

-Olen Anetta poliisista, hyvää päivää. Olen Mitsyn tapausta tutkiva poliisi, minulla olisi tiedoitettavaa teille. Mitsyn katoamisesta on jo niin kauan, että lopetamme etsinnät... Ääni puhelimessa sanoi ammattimaisesti. Furi parahti kesken lauseen itkuun.

-ISÄ! Ne aikoo lopettaa etsinnät. Furi huudahti. Nori nosti päänsä ja kyyneleet alkoivat valuivat hänen silmistään. Furi antoi puhelimen Jirolle.

-Mitä tämä mahtaa tarkoittaa? Jiro sanoi kyyneleitä pidellen.

-Jos tyttärenne ei olisi keskeyttänyt minua, olisin sanonut lauseeni loppuun. Eli siis, lopetamme etsinnät ellei löytämämme nainen ole Mitsy. Hänet on tuotu pihaanne. Ilmoittakaa sitten, onko hän oikea. Puhelu suljettiin.

Nainen käveli sisään. Hänellä oli takkuiset hiukset, ei meikkiä. Naarmuja naamassa ja veritahroja vaatteissa. Silti kaiken tämän alta, hän oli ilmiselvä Mitsy. Tatuointi viimeistään paljasti sen. Säihkyvine silmineen Mitsy katsoi perhettään ja hymyili. Hän huomasi kuinka lapset oli kasvaneet.

Furi juoksi kyyneleet valuen halaamaan äitiään. Kumpikaan ei olisi päästänyt irti ellei Nori olisi röhinyt takana vuoroaan odottaen.

-Äiti missä sä olet ollut? Nori halasi äitiään ja muisteli aikaa ennen Mitsyn katoamista.

Jiro otti Mitsyn lantiosta kiinni ja suuteli tätä. Suudelma ei kestänyt kauaa, mutta Jirosta ja Mitsystä aika tuntui pysähtyneen. He eivät ajatelleet mitään muuta, paitsi toisiansa. Kaikki katosi ympäriltä.

Mitsy selitti Jirolle ensin kaiken. Sen jälkeen he selittivät kaiken yhdessä Norille ja Furille. Kolmoset olivat niin pieniä vielä, etteivät tajunneet Mitsyn katoamista.

-Tässä se on, eikö näytä kivalta kodilta. Mitsy sanoi pirteästi ruokakassia kantaen. Jiro hymyile ja tutkaili taloa tarkemmin. Kaksoset kantoivat sisaruksiansa ja tutkailivat taloa epäillen.

-Noh, onhan tämä ihan jees. Siis jos tykkää tälläsestä kulahtaneesta slummi teemasta. Furi sanoi ivallisesti ja naurahti. Nori hihitti kunnes Mitsy loi ankaran katseen molempiin. Tuli hetken hiljaisuus, kunnes Mitsy avasi suunsa.

-Me muutimme tänne, ettei meitä löydetä. Onko selvä? Mitsy sanoi kiukkuisena ja vei kassin sisälle.

Muutosta ei mennyt kauakaan, kun perhe palasi normaaliin arkeen. Jiro kävi töissä. Mitsy hoiti lapsia ja....

...Kaksoset riitelivät milloin mistäkin.

-Miks sun pitää aina pöllii mun tyyli! Furi sanoi ankarasti ja silmäili Norin vaatteita.

-Miten niin? Tää oli mulla ekana! Nori puolustautui.

-Kysy vaikka porukoilta, tää oli mulla eka. Säkin tiedät sen. Furi syytti.

-No anteeks, että yritin ilmoittaa maailma että ollaan kaksosii! Nori sähisi.

-Älä esitä, ei vaatteet tee meistä saman tapasii. Ootko ikinä kattonu peiliin? Furi sanoi loukkaantuneena.

-Mitä sä tolla tarkotat? Nori ei enään ymmärtänyt siskoaan.

-Mä olen tumma, mulla on mustat hiukset! Mutta kaikki muut tässä perheessä on vaaleita blondeja tai punapäitä! Joten älä yritä. Furi sanoi ja juoksi pois.

Furi katsoi hymyillen peiliin ja kääntyili hieman, hetken kulutta hänen hymynsä hyytyi. "Äh mitä mä yritän, en mä tänne kuulu. Mut on varmaa adoptoitu tai jotain. En mä voi olla sukuu noille! Oon vaan... niin erilainen!" Furi ajatteli ja huokaisi surusta.

Furi tuli äitiinsä, hän oli luova ja rakasta soittaa ja maalata. Suruaan hän purki viulunsoittoon. Hän oli hyvä siinä, mutta ei myöntänyt kenelleekkään edes soittavansa sitä.

Siskonsa pakotuksesta Nori päätti olla persoonallisempi. "Noniin nyt näyttää jo vähän paremmalta. Mutta, jotain puuttuu. Mitä?" Nori peilaili itseään ja mietti.

Nori ei ollut räväkkä persoona kuten Furi. Hän oli hiljainen ja rauhallinen. Päivät hän vietti lukemassa ja meditoimassa. Hän rakasti yläkerrassa olevaa teepöytää. Siinä hän istui päivittäin ja mietiskeli.

-Kumpa pääsisin sinuakin käyttämään joskus. Mitsy sanoi haikeana ja putsasi pölyt pois häämekostansa. Hän istahti sängylle miettimään häitään, joita ei ikinä tuntunut pidettävän.

-Nori pyysitkö siskoasi syömään? Mitsy sanoi ruoka suusta lentäen.

-Joo, mut se sano että sill ei oo nälkä ja et se haluu olla rauhassa. Nori kohautti olkapäitään ja jatkoi syömistä.

Ruuan jälkeen Mitsy meni Furin huoneen ovelle.

-Kulta, ruoka on jääkaapissa. Syö sitten kun haluat. Onko selvä? Mitsy katsahti maahan ja odotti vastausta. Vastausta ei kuulunut, mutta Mitsy luuli Furin nukkuvan.

-Kulta Furi nukkuu, joten ollaan hiljaa kun mennään siitä ohi. Jiro nyökkäsi vastaukseksi ja meni yläkertaan. Mitsy katsahti taaksensa ja näki hääkaaren. Hän oli onnellinen ja meni keittiöön.

 

"Mitä ihmettä. Tän piti olla nuorisomesta eikä vapaapainin mestaruusottelu. En ees tunne täältä ketään. Noh ei se mitää en tunne tältä puolelta seutua ketään. Jos yrittäisin tutustua johonkuhun..."

Furi havahtui outoon ääneen takanaan ja kääntyi.

-Hei mikä toi juttu tuolla on? Poika sanoi häijysti.

-Tervetuloa mun mestaan. Poika sanoi ja heitti palloa ylös selkänsä takana.

Utelias Furi kääntyi ja tunsi kylmän veden kastelevan hänet.

-Miks sä noin teit? Furi sanoi surullisesti ja ravisteli itseään.

-Oot uusi, tää on mun mesta. Katon ookko tarpeeks helmi tyyppi tulee tänne. Poika sanoi ja otti miehekkään asennon.

-Must alkaa pikkusen tuntuu et oot liian lame tänne. Mun kaltanen fame ei voi jutello tyypille joka on noi lame. Poika riimitteli ja osoitti Furia.

-Mä sulle lamet näytän. Furi sähisi ja otti poikaa niskasta kiinni. Hän hieroi nyrkillä poikaa päähän ja kumartui eteenpäin. Poika kitisi armoa anellen Furin röyhelöisen mekon uumenissa.

-Anteeks, taisin olla väärässä. Poika sanoi arasti päästyään Furin kurituksesta.

-Ei se mitään. Monet aliarvioi mut. Furi naurahti.

-Mikä sun nimi on? Täytyyhän mun uusien tulokkaiden nimet tietää. Poika sanoi ja kohautti kulmiaan.

-Mä oon Furi. Entä sä? Furi katsoi epäilevästi poikaa.

-Yoshi. Tervetuloo joukkoon.

Ei mennyt kauaa kun Yoshi oli jo haihtunut pois. Furi seisoi pihalla miettien vaatteet vettä tippuen. "Jos meen sinne, vaikutan dorkalta kun lätäköitä tulee perässä. Jos seison tässä joku luulee että ootan jotakuta. Jos menisin luistelee, nääh ei osaa. Jos söisin jotain, ainii ei oo rahaa. Mut hei, meen vaikka juttelee tonne. Sehä olis hyvä. Mut vaikutan varmaa idiootilta kun meen kesken kaiken päliseen tuntemattomille. Mitä me tekisin tääl, jos meen pois vaikutan ihan nössöltä joka ei uskalla olla illalla ulkona." Furi katseli ympärilleen kunnes huomasi tulitanssijan. Hän meni muiden joukkoon katselemaan esitystä, koska tajusi vaatteiden kuivuvan samalla.

-Vuhuu! Hienoa! Oot paras! Furi huuteli tulitanssijalle.

-Hei sinihilkka! Miten menee? Kuului kaukainen huuto.

-Ai siis tarkotiks sä mua? Furi sanoi Yoshille joka hiippaili ohi.

-Joo... Nääks sä ketää muit tääll?

-Itseasiassa aika paljon, on toi ja sitten toi.... Furi luetteli kunnes hänet keskeytettiin.

-Nääh... Antaa olla keitä tääl on.

-Sä näytät nälkäiseltä. Haluisiks syödä jotain? Yoshi osoitti Furia.

-Olishan se kiva, mut ei oo rahaa. Furi voivotteli.

-Ei tarvi maksaa... Yoshi vihjaili.

-Hetkonen... Yritäks sä pyytää mua treffeille. Furi härnäsi.

-Jos haluat. Yoshi sanoi pehmeästi ja otti Furia kädestä. Furi alkoi kikattaa kuin pikku tyttö.

Kotona Mitsy sai vihlovia kouristuksia vatsaansa ja päätä alkoi särkeä. Hän meinasi kaatua lattialle, mutta sai otettua työtasosta kiinni. Horjuen hän luisui hiljalleen lattialle istumaan.

 

Sellanen se osa. :D Seuraavassa tulee enemmän Norista ja Furin treffeistä.